Hellurei!

Eka blogi postaus tänä vuonna ja eihän nyt olekaan kun alle kaksi viikkoa lähtöön, heh. Tein päätöksen uudesta reissusta tosi nopealla aikataululla, mulla kesti kauan painia omien pelkojen kanssa ja kävin jonkinlaisen prosessin läpi kunnes tuntui selvältä että lähden. Kyllä mua vieläkin pelottaa, mutta siitä myöhemmin.

Tosiaan lähden Vuosaaren satamasta 11.6 klo 17 laivalla kohti Travemundea Saksaa ja saavun 12.6 illalla perille, laiva lähtee heti takaisin Suomeen joten en voi yöpyä siellä. Kiitos muuten Finnlinesille taas kerran hyvästä sponssidiilistä! Viime vuonna me poljettiin Sofian kanssa joku 10km kunnes alkoi hämärtää ja oli löydettävä nopeasti telttapaikka, löydettiin Trave joen vierestä aukea jossa joku muukin oli selvästi ollut, silloin oli järjettömän paljon hyttysiä ja kilpailimme siitä että saammeko teltan pystyyn ennen kuin hyttyset on hoidelleet meidät. Koitan nyt päästä samaan paikkaan yöksi mutta se on vähän hasardia kun pimeä tulee siinä vaiheessa niin nopeasti.

Viime viikolla minulla oli yliopiston pääsykokeet sekä Maailma Kylässä festivaali härdellit joten en melkein kuukauteen kerennyt kunnolla ajatella edes lähtöä 😄 Nyt se alkaa pikkuhiljaa hiipimään tajuntaan, tämän viikon sunnuntaina luovutan huoneeni alivuokralaiselle ja asustan Sofian luona Porvoossa pari päivää (kuivattelen ruokaa ja suunnittelen tarkemmin reittiä) ja sitten Helsingissä pari päivää ennen lähtöä. Olen päättänyt ottaa tulevan reissun suhteen rauhallisemmin ja aion olla ehkä hieman armollisempi itselleni jos tilanne niin vaatii. Odotan kyllä kovasti taas uusia ihmiskohtaamisia ja sitä tunnetta kun sydän aukeaa uusille ihmisille ja tilanteille, vieraista tulee ystäviä yhdessä yössä. Kun ajattelen kaikkia viime kesänä tapaamiani upeita ihmisiä niin sydämeni meinaa pakahtua, oli upeaa olla hetki osa heidän elämäänsä. Tämän hetkiset pelkoni liittyvät paljon yöpymiseen metsässä yksin ja kauhukuviin joita keksin omasta mielikuvituksestani, koitan olla ajattelematta niitä ja muistaa että maailmassa on paljon enemmän hyvää ja hyviä ihmisiä kuin ikäviä sekä sen että ystävät ja perhe on puhelin soiton päässä. Jotain itsensä voittamistahan tämä projekti minulle taitaa olla, omien rajojen löytämistä ja itsensä kunnioittamista, omanarvon määrittelyä ja paikan löytämistä tässä maailmassa.

Kaksi päivää töitä ihanien (suurimman osan aikaa) ihmisten alkujen kanssa ja sitten alkaa pakkaaminen, en ole vielä päättänyt jätänkö Bialetin kotiin vai pääsekö se mukaan, on vaan niin ihanaa juoda aamulla kunnon kahvit mutta toisaalta se painaa ja vie tilaa, sen sijaan voisin ottaa pikakahvia joka taas..no se on mitä on. Viime hetken ostoksena taidan hankkia asteen kevyemmän teltan (niitä saa reilusti alle 200 euron nykyään) niin ei tavitse kirota painavaa telttaa tai ah niin kevyttä mutta täysin säistä riippuvaista riippumattoa.Varusteita minulla onkin viime vuodesta aika hyvin kiitos yhteistyökumppaneiden.

Tässä vielä lempi ruonoilijalta lausahdus tai parikin, jatkan taas myöhemmin lisää kun pakkaaminen on paremman puolella ja lähtö lähellä.

"Jos todella silmäsi avautuisivat ja näkisit,
näkisit oman kuvasi kaikissa kuvissa.
Ja jos avaisit korvasi ja kuuntelisit, kuulisit oman äänesi kaikissa äänissä"

"Olen valmis lähtemään,
ja kaipuuni odottaa vain tuulta,
joka levittää purjeeni"

- Kahlil Gibran-