Nokka kohti Saksaa!

Niin se vaan aika hurahti ja istun Finnlinesissa menossa kohti Travemundea. Tuntuu jopa jonkinlaiselta hatunkääntötempulta, että aika olisi taiottu kulumaan tosi nopeasti, ihan kuin viimeinen kuukausi olisi ollut illuusiota. Kaikki mitä tapahtui ja tein, pääsykokeet, työt. Eihän niitä olekaan enää olemassa, ne on kuin taikurin hattuun kadonneita tapahtumia, mutta joissa voin elää jos haluan, onpas oikeastaan siisti ajatus että voin jättää ikävät tai stressaavat asiat unholaan ja pitää ne hyvät. Mikä sitten on pysyvää, kuka on pysyvä ja mitä koko termi edes tarkoittaa tässä jatkuvassa muutoksessa jota elämme? Onko se jotain mihin voimme luottaa, jotain mikä ei katoa. Aivan kuin kivi joka on ollut metsässä satoja vuosia, ihmiselämän kestoa ajatellen se on pysyvää mutta sielua ajatellen se on hetkellistä. 

Tuleva reissu tekee hyvää sielulleni, se toimii kuin pyyhekumina. Mä olen nyt mennyt pari kk niin lujaa että nyt kun vedin jarrun pohjaan niin se ei tarkoita että mun ajatukset on heti seesteisen rauhalliset. Oikeastaan kun pyöräilin satamaan niin huomasin että 20km hujahti edes ymmärtämättä. Jollain tasolla mun mieli oli aloittanut tyhjennysprosessin ja tuli ajatus että mun mieli on kuin tyhjä paperi joka janoaa uutta tarinaa. Ei mene kauaa ja tiedän että löydän sisältäni jotain hienoa, puhumattakaan niistä upeista ihmisistä jotka kirjoittavat minun tyhjälle paperille tarinoita ja kauneimpia runoja ihmiselämästä. 

Sain matkaan mukaan paljon onnentoivotuksia ja tsemppejä, näin rakkaita ihmisiä. Kaikki eivät kerenneet eikä se haittaa, me näemme taas pian. Parilta ystävältä sain ihanat kirjeet joista toinen oli nimetty "oljenkorsia", se oli enemmänkin paketti joka sisälsi mm.pippurilaastareita joista en ole koskaan aikaisemmin kuullut mutta teen mielelläni lähempää tuttavuutta kun reidet huutaa taas hoosiannaa. Toinen kirjoitti kauniita runoja meidän yhteisestä taipaleesta ja siitä miten olemme käyneet omilla tahoillamme erinäisiä tutkimusmatkoja. Vaikka olen poissa vain reilu pari kuukautta niin se tuntuu nyt pitkältä ajalta, siinä ajassa tapahtuu tunnetasolla niin paljon, niin fyysisellä kuin henkisellä.

Mitä käytännön järjestelyihin tulee niin kaikki on mennyt hyvin, hommasin kevyemmän teltan (1.7kg) ja sen kannan kyllä Italiaan saakka 😄 Laitan siitä kuvia ja speksit kun olen nukkunut parit yöt. Jalat tuntuu paremmilta kuin viime vuonna, on ne jumissa, mutta huomaan että venyttely ja foam rollaus on auttanut huomattavasti ennalta ehkäisyssä. 

Matkatavaroiden pakkaaminen onnistui helposti, mitä nyt jahkailin jotain vapaa-ajan vaatteiden suhteen. Aika samoja vaatteita tuli kuin viime vuonna koska en osta uusia vaatteita usein ja ne mitkä minulla oli viime vuonna, toimivat parhaiten tällaisessa reissussa. Viime kesänä en ottanut tyynyä, nyt otin ja pakkasin koska se on vaan luksus, mutta eilen aamulla jouduin ottamaan sen pois koska sellaiselle luksuksulle ei ole tilaa 😄 Teen tyynyn vaatteista.

Kello on nyt 14:18 ja laiva saapuu satamaan 21:30 joten saan hetken tässä hengailla vielä. Illalla vähän katson miltä tuntuu, sataman vieressä on leirintäalue ja toisella puolella Dummersdorfer Ufer luonnonnonpuisto jossa ei kyllä saisi yöpyä mutta aurinko laskee 21:45 joten siinä voi olla pieni kiirus ennen pimeää. Katsottiin kyllä jo Sofian kanssa Google mapsista se sama spotti jossa oltiin viime vuonna, sinne on 10km satamasta, katsotaan, katsotaan. Kävi hauska sattuma ja laivalla on kolme muuta soolo pyöräilijää, kaksi Saksasta ja yksi venäjältä. Sain hyviä vinkkejä ja olen hengaillut heidän kansaan.

En malta odottaa että pääsen pyöräilemään Elbe joelle ja no oikeastaan jokia pitkin aina alas unkariin. Wieniin en meinannut mennä mutta se on kuulemma must see. No katsotaan, on niin paljon nähtävää. Seuraava kirjoitus on sitten englanniksi 😊

Hope and Love

Laura